Lentolakkoilu siirtyi jälleen kerran hiihtoloman ajaksi

Suomalainen osaaminen näkyy parhaiten teknologiakehityksessä sekä lakkoilussa. Jokainen vuosi joku AY-liike yllyttää työntekijät lakkoiluun, josta luonnollisesti kuluttajat kärsivät eniten samaan aikaan kun liittojen pomot sekä työnantajat vääntävät kättä maukkaiden pullakahvien ääressä. Hyväksi onneksi aina välillä ammattiyhdistysliikkeiden johtajilta löytyy maalaisjärkeä asettaa itsensä kuluttajien kenkiin. Oli miten oli, tätä artikkelia kirjoittaessa lentolakkoilua siirrettiin hiihtolomien ohi maaliskuun ensimmäiselle viikolle.

Miksi (taas)?

Eurooppalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa lakkoilu nähdään melkein arkipäiväisenä asiana. Olemme jo tottuneet tasaisin aikavälein kuuntelemaan uutisista kuinka jokin ammattiyhdistys on päättänyt laittaa hanskat tiskiin, ellei heidän vaatimuksiin suostuta. Varsin aikuismainen ja kypsä tapa neuvotella. Toisaalta voiko AY-liikkeiden jehuja syyttää siitä, että valtio sallii tiettyjen alojen monopolit, johtaen kilpailun ja näin valintojen puutteeseen?

Kuvittele, jos esimerkiksi Suomessa toimisi yksityisiä rautatieyhtiöitä. Jos yksi yhtiö päättää lakkoilla, tämä tarjoaa kilpaileville yrityksille mahdollisuuden kasvattaa heidän markkinavoimaa lakkoilevien kustannuksella. Ja voimme olla varmoja siitä, että kuluttajat kyllä muistavat.

Kuinka moni lukijoista on edes miettinyt miksi jotkut työntekijät lakkoilevat? Ennen vanhaan AY-liikkeet lakkoilivat silloin kun työntekijöitä kohdeltiin väärin joko vaarallisen työympäristön tai maksamattomien palkkojen takia. Toisin sanoen työntekijät lakkoilivat erittäin hyvistä syistä. Tänä päivänä työntekijät lakkoilevat, koska olisi mukavaa saada enemmän palkkaa samasta työmäärästä, jotta voisi lomailla muutaman ylimääräisen päivän jo viiden palkallisen lomaviikon lisäksi.

Toisin sanoen on vaikea ymmärtää miksi lakkoja edes järjestetään. Ja entä jos jokin työntekijä ei syystä tai toisesta halua osallistua lakkoon? AY-liikkeiden lakko estää työntekijän valinnan työntekoon! Tuleva lentolakko ei todellakaan ole poikkeus.

Hei, me (ei) lennetä!

Matkustamohenkilöstöä edustava Pro ilmoitti lakkoiluaikeistaan hyvissä ajoin. Voi kiitos siitä! Viimeisten tietojen mukaan kiistassa on kyse Airpron henkilöstöstä sekä Ilmailualan unionista (IAU). Pron palvelusektorin johtaja Else-Mai Kirvesniemi osoitti AY-liikemäistä asennetta kysymällä ovatko lomalennot yhteiskunnan elintärkeä toiminto, jonka vuoksi lakkoa voitaisiin siirtää lain nojalla. Käännetään kysymys toisinpäin. Onko pienen työntekijäryhmän haluttomuus työtä kohtaan yhteiskunnan kannalta elintärkeä syy pilata muiden ihmisten loma? Lakkoilijat eivät välttämättä ymmärrä kuinka suuret vaikutukset heidän kiukuttelulla on muihin aloihin, varsinkin lomakauden aikana.

Esimerkiksi kuvittele kuinka paljon hiihtolomakauden suurimmat lomakeskukset menettävät rahaa peruuntuneista tai myöhästyneistä lennoista. Ja mikäli AY-liikkeet todella ymmärtävät tekojensa seuraukset ja tiedostavat yllämainitut vaikutukset, pitää meidän kysyä kuinka eettistä ja demokraattista lakkoilu todellisuudessa on. Mutta valitettavasti lakkoilusta on kehittynyt hyväksyttävä ja jopa identtinen piirre suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kyllä te lennätte!

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström sai ilmailualan pomojen veren kiehumaan kieltämällä Protan suunnitteleman työtaistelun. Monien yllätykseksi kerrankin valtiovalta nousi varpailleen AY-liikkeitä vastaan, sillä Suomen historian aikana valitettavan usein AY-liikkeiden jehut ovat pitäneet jöötä kansanedustajien sijaan. Oli kyseessä sitten Metalli-, Palvelualan-, Tekniikan- tai lentoalan liitto, AY-liikkeet ovat usein olleet Suomessa eduskunnan korvike. Esimerkiksi tarvitseeko sellainen ulkoilmatapahtuma kuin Turku AirShow oman ammattiyhdistysliikkeen nostamaan tapahtuman hintoja? Pitääkö tapahtumassa myytävien makkaroiden hintaa korottaa pilviin koska PAM:in mielestä tapahtuman työtekijöitä riistetään?

Lyödäänkö vetoa?

Kuten jo aikaisemmin mainittu, lentolakkoa siirrettiin maaliskuun ensimmäiselle viikolle hallituksen toimesta. Pitää kuitenkin kysyä, mikäli kyseisellä siirrolla saavutettiin jotakin positiivista? Koska lakkoilu on politiikan yksi työkaluista, AY-liikkeiden yhteistyö tiettyjen poliittisen puolueiden kanssa tulee tiivistymään. Toisaalta tämänkaltaisten lakkojen myötä, nuorempi poliittinen sukupolvi tulee karttamaan entistä enemmän jäykkiä ja vanhanaikaisia AY-järjestöjä.

Maailmanlaajuisesti ammattiyhdistysliikkeiden jäsenmäärä laskee kuin lehmän häntä vuodesta toiseen. Esimerkiksi noin 6% amerikkalaisista kuuluu johonkin työvoimajärjestöön. Sattuneesta syystä Amerikka on myös vapaiden markkinoiden ja innovaation keskus. Sillä välin, kun Suomessa lentoalan työntekijät lakkoilevat, rakennetaan Etelä-Carolinan osavaltiossa Boeing lentokoneita ilman AY-liikkeitä, työllistäen tuhansia työntekijöitä ketkä äskettäin äänestivät AY-liikketä vastaan. Fiksu veto.

Loppu lakoille!

Työläisten yhdistyminen kuuluu demokratiaan. Mutta jos yhdistymisen tarkoitus on kiristää työnantajaa joka toinen kuukausi, pitää meidän miettiä Ay-liikkeiden hintaa toimivalle ja vauraalle yhteiskunnalle. Suomi sekä suurin osa Euroopasta pysähtyy jokainen kerta kun ammattiyhdistysliikkeet päättävät, että heitä kohdellaan epäreilusti. Onko reilua, että AY-liikkeet eivät maksa veroja? Onko reilua, että liitot saavat satojen miljoonien arvoisia verotukia ja verovapauksia? Toivon mukaan Suomen kansa näkee matkustamohenkilöstö Pro aikeiden läpi ja ymmärtää, että lakkoilulla ei ole mitään tekemistä työntekijöiden etujen puolustamisella.

Kiitos ja hei.

Oikeassa vapaiden markkinoiden johdattamassa yhteiskunnassa lakkoilulle ei ole lainkaan tilaa. Nimittäin aina löytyy joku toinen joka on valmis tekemään saman työn paremmin ja joskus jopa halvemmalla. Tämän saivat huomata varsinkin Suomen rakennusliiton työntekijät. Nykyään nimittäin rakennustyömailla kuulee enemmän viron kieltä. Mikäli maaliskuun lakko pidentyy, voimme ruveta arvioimaan kuinka pian Suomen lentokentiltä katoaa suomen kieli.

Jos kysymme Else-Mai Kirvesniemeltä, saamme vastaukseksi todennäköisesti ”ei koskaan”. Todellisuudessa kyseinen päivä saapuu sitä nopeammin mitä enemmän Kirvesniemen kaltaiset ihmiset tekevät tärkeitä päätöksiä.